Hauki on kala sähköisenäkin

Kaikki erilaiset intiaanit yhtykää ja selvittäkää digipäänne!

Matleena Laakso on siinä jo onnistunut. Katso vaikka. Me muut intiaanit olemme vielä matkalla sinne, vai mitä Monta suloista väriä, Kairassa kalastaja ja Taputtaa vihollista olalle?

Helsingin yksityiskoulujen digitutoreiden koulutuspäivänä kävimme  läpi digiopetukseen liittyviä asioita ja sähköistä arviointia.

Kurkistelimme seuraavia asioita (joista monet olivat monille jo ihan tuttujakin):

Jakamisen kulttuuri https://creativecommons.fi/, Kuinka organisoitua kaikkien kiinnostavien linkkien kanssa https://1stwebdesigner.com/organizing-bookmarks/, itsensä esitteleminen esimerkiksi verkkokurssin aluksi  Telegrammi (iPad), voki toimii tietokoneella ja pc:llä

Sitten oli, että digitarinoiden kertomisesta voit käydä kurkkimassa Matleenan padletista https://padlet.com/matlaakso/digitarinat.


Sitten oli, että  Shadow Puppet Edu (iOS):
Oma tarina valokuvista tai videoista (uusi idea portfolion tekemiseen).

Sitten oli, että  Pika Powerpoint musan kanssa, saattaa myös sotkea kuvien järjestyksen:
www.magisto.com (iOS, Android)

Sitten oli, että Animoitu sarjakuva:
http://www.dvolver.com/moviemaker/make.html








Sitten oli, että Adobe Spark Video / Adobe Spark Page / O365/Sway.


Sitten oli, että jumppa koska Liikkuva koulu. X-BREIKKI tai kännykkä kädessä Spring Brake!

Sitten oli, että sähköinen arviointi ja esimerkkinä Todaysmeet
todaysmeet.com, joka on yksinkertainen chat-työkalu 1) Anna nimi 2) Valitse aika, jona huone on käytössä 3) Etäkysymykset ja keskustelut ?

Sitten oli, että  Kahoot, Kahoot Jumble, jossa kaksiosainen kirjautuminen vaikeuttaa häiriköintiä, nopea tunnistaminen

Sitten oli, että uutta Kahootissa: Sokea Kahoot #blindkahoot, Kummitus-Kahoot #ghoastmode,
Team Mode: Ryhmissä vastaaminen, Kahoot-kysely

Sitten tuli, että lisää nimiä: Quiz, Jumble, Discussion, Survey, joista aikaa vastaamiseen sai järjestettyä esimerkiksi lukihäiriöiselle tai tiedon etsintään quizizz.com'ssa.

Sitten tuli, että quizlet.com. Quizlet Live arpoo ryhmät ja sitten istumaan sen mukaisesti, oikea vastaus löytyy vain yhden ryhmän jäseneltä. Pakottaa porukan keskustelemaan.

Sitten tuli, että EDpuzzle
Otat youtubesta videon, johon lisäät erilaisia tehtäviä matkan varrelle.

Sitten tuli ajatus, että onko tämä sitä pahamaineista Hauki on kala -oppimista? Nippelitiedon ulkoa pänttäämistä? Ajattelutaitojen köyhtymistä?

Äidinkielen ylioppilaskoetta ollaan lyhentämässä ajallisesti neljään tuntiin. Äidinkielenopettajat Tuula Uusi-Halila ja Helena Ruuska ilmaisivat huolensa ajattelutaitojen ruostumisesta kaavaillun ylioppilastutkintouudistuksen myötä (MIELIPIDE, HS 25.4.2017):

"PITKÄÄ tekstiä kirjoittaessaan ihminen on olemassaolonsa ytimessä. Nuoren ihmisen identiteettiä kehittää juuri essee, jossa hän voi pohtia näkemyksiään lukemansa tiedon ja omien kokemustensa pohjalta.

Esseiden kirjoittaminen lu­kiossa on ajattelutaitojen harjoittelua. Siksi esseekoetta on pidetty 12-vuotisen koulu-uran kypsyysnäytteenä. Se on osoittanut, miten kokelas kielentää ajatteluaan omalla äidinkielellään.

Esseekokeessa ovat loistaneet ne, jotka ovat lukeneet ja kirjoittaneet paljon – näitä taitojahan lukiossa harjoitellaan monissa oppiaineissa.

Nyt opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä on ajamassa esseekoetta alas, vaikka lukion opetussuunnitelman perusteet (2015) edellyttävät ajattelutaitojen opettamista ja oppimista tulevaisuudessakin. Moni lukiolainen taputtaa ehkä käsiään, sillä esseen kirjoittaminen on työlästä. Huoli ajattelutaitojen todellisesta kehittämisestä siirtyy yliopistoille ja työpaikoille."

Filosofian tohtori Outi Kallionpää kiteyttää äidinkielenopettajien huolen ytimen näin (MIELIPIDE, HS 25.4.):

"KOULUN näkökulmasta nuorten innostus lukea ja kirjoittaa näyttää hiipuvan vuosi vuodelta. Toisaalta useiden tutkimusten mukaan nuoret lukevat ja kirjoittavat nyt enemmän kuin koskaan – tosin vain vapaa-ajallaan ja verkossa...Verkko onkin harvoja paikkoja, jossa nuori voi saada oman äänensä kuuluviin tasaveroisena kansalaisena. Osallisuuden kokemusta tarjoavat autenttiset mahdollisuudet julkaista omia mielipiteitä, tuottaa ja kierrättää erilaisia kantaa ottavia vi­deoita, osallistua verkkokeskusteluihin, perustaa erilaisia ryhmiä ja vaikuttaa nettiadressien avulla. Luovuus, sosiaalisuus ja aktiivinen toimijuus – siinäpä internetkulttuurien tarjoamia avaimia nuorten luku- ja kirjoitusinnon herättämiseksi."

Tässäpä meille pähkinää purtavaksi. Tuotammeko mahdollisuuksia tuoda esille omaa ajattelua kouluympäristössä? Digitehtävinemme? Onko ihmisen ajattelu muuttunut nykytekniikan myötä?


Sähkökalaa testaamassa

Samalla kun ratkomme kysymystä pyrin sitten laatimaan oppitunteja ja tehtäviä, joissa oppilaat pääsevät ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan sekä pohtimaan monipuolisesti asioita. Esimerkiksi tänään vierailimme Designmuseossa. Meillä oli opas Jenni, joka kertoi näyttelystä Enter and encounter. Tutustuimme muotoilun moninaiseen maailmaan hänen avullaan ja lopuksi itsenäisesti.

Käyntiin liittyen tuotin opiskelijoilleni Google Formsin, joka on tarkoitus tehdä seuraavan oppitunnin aluksi ja käydä samantien läpi "oikeat" vastaukset. Kysely tenttaa ainakin - niin mitä?  Kerro sinä se minulle eli käypä testaamassa, voisitko selvitä näistä tehtävistä arvailulla, ilman läsnäoloa museossa ja ilman omaa ajattelua. Miten parantaisit kyselyä sellaiseksi, että se parantaisi ajattelun taitoja?

VR-esitys Suomen paviljongista Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 teki minuun vaikutuksen.
Oli ihana tehdä aikamatka näyttelyyn, jota on aina ylistetty käänteenä suomalaisen muotoilun menestystarinassa.

Luovaa ohjelmointia - kyllä!

Reddit Place keräsi yli miljoona käyttäjää täyttämään tyhjän kankaan kuudentoista värin paletilla pikseli kerrallaan. Jokaisen piirretyn pikselin jälkeen käyttäjän tuli pitää taukoa ennen seuraavaa. Kuvaa oli tekemässä yli miljoona ihmistä 72 tunnin aikana. Maaliskuun 31. päivä se esiteltiin seuraavasti: 


"There is an empty canvas.

You may place a tile upon it, but you must wait to place another.

Individually you can create something.

Together you can create something more."

Ovatko ohjelmointitaidot tärkeitä ja pitääkö niitä opettaa jo peruskoulussa? Vastaus on yksiselitteinen kyllä. Ohjelmointitaidot mainitaan OPS2016:ssa ja siten ne sisältyvät opettajia velvoittavaan opetussuunnitelmaan ja näin ollen niiden pakollisuutta ei tarvitse sen enempää polemisoida.

Yksinkertaistettuna ohjelmointi on käskyttämistä. Joku käskyttää jotain. Anna maito kaapista. Solmi kengännauhat. Pese lattia. Monimuotoisten ja polveavien komentosarjojen kohdalla käytetään nimitystä algoritmi. Anna avattu purkki rasvatonta maitoa kaapista. Solmi kengän nauhat tiukasti vetosolmulla. Pese lattia ekoystävällisellä pesuaineella. Wikipedia vertaa algoritmejä esimerkiksi keittokirjan reseptiin, jossa algoritmejä eli reseptiä seuraamalla pitäisi maittavan aterian valmistua. Näin ollen Ikeaa voidaan pitää niin koottavien huonekalujen kuin algoritmienkin tuottajana. Heiltä ostetun huonekalun mukana tulee seikkaperäinen ohje, kuinka huonekalu kootaan - työvaiheen ohittaminen tai väärään aikaan tekeminen tuhoaa lopputuloksen.


Opetussuunnitelman mukaan ohjelmoinnin oppimistavoitteena on ohjelmoinnin idean ymmärtäminen, kokemusten saaminen ohjelmoinnista sekä mahdollisuuden saaminen ohjelmoinnin konkreettiseen harjoitteluun ja sitä kautta oivaltavaan ilon kokemiseen.

Opetanko kuvataiteissa ohjelmointia? Jos kuvataidetunteja verrataan Wikipedian määritelmään ohjelmoinnista, olen aina sisällyttänyt ohjelmointia opetukseeni. Seikkaperäiset oppaat öljymaalauksen vaiheista, kuvankäsittelystä tai videoeditoinnista olisivat näin ollen ohjelmointiajattelun opettamista ja jopa sen käytännön toteuttamista. Näin ollen katson hoitavani jo OPS2016-velvoitetta ohjelmoinnin opettamisesta.

Koodiaapinen on kerännyt sivustolleen OPS2016:sta kohdat, joissa ohjelmointi erityisesti aiheena mainitaan. Alakoulun puolella painotetaan konkreettisia ja graafisia ohjelmoinnin taitoja. Yläkoulun puolella ohjelmointitaitojen opettaminen vastuutetaan yllättäen erityisesti käsitöihin ja matematiikkaan. Tämä on ymmärrettävää, jos ajattelee, että väistämättä teknologia tulee viemään työpaikat ihmisiltä ja ihmisten on puolestaan opittava koneiden kieltä. Yksinkertaista ja selkeää komentosarjaa ja matemaattisia totuuksia. Robotteja kootaan, jotta ne voivat korvata ihmisen.

Koodiaapinen painottaa ohjelmointiajattelun merkitystä ongelmanratkaisussa ja luovassa ilmaisussa. Koodiaapinen rinnastaa ne kirjoittamisen ja laskemisen taitoihin. Omasta mielestäni ohjelmointi ja sen rooli ongelmanratkaisussa ja luovassa ilmaisussa nähdään peruskoulun opetussuunnitelmassa suppeasti, jos keskitytään vain kirjoittamiseen ja laskemiseen. Vaikka alakoulussa painotetaan vielä graafisia ulottuvuuksia ohjelmoinnissa, on ne yläkoulussa sivuutettu miltei täydellisesti. Kuva on kuitenkin opettavainen itsessään, sillä parhaimmillaan se on enemmän kuin osiensa summa. Yhden tekijän muuttaminen vaikuttaa kokonaisuuteen, muutos voi johtaa koko teoksen uudelleen sommittelemiseen. Abstraktit asiat voivat kuvaa tehdessä tulla nähtäviksi ja siten ymmärrettäviksi. Kuvaa tehdessä oppii näkemään kokonaisuuksia.

Kiinnostava esimerkki tästä on Reddit Place, jota voi tarkastella digitaalisessa ympäristössä toteutuneena yhteisötaiteellisena hankkeena. Reddit Place tarjosi tyhjän kankaan nimettömille käyttäjilleen 72 tunnin ajaksi. Säännöt olivat yksinkertaiset. Jokainen sai valita kuudestatoista värin paletista yhden ja piirtää sillä yhden pikselin minne tahansa kankaalle. Värejä ja pikseleitä sai käyttää vaikka kuinka monta kertaa uudelleen, mutta jokaisen pisteen jälkeen tuli pitää taukoa. Näin ollen se, mitä aloitit tekemään, saattoi aiheuttaa toisessa reaktion, joka tuhosi aikeesi. Toisaalta, yhdistämällä voimat ja tekemällä suunnitelman, saatoit päästä tavoitteeseesi. Teosta oli tekemässä yli miljoona käyttäjää.

Prosessinomainen teos, joka muodostuu ja elää silmiemme edessä, on sosiologisesta näkökulmasta antoisa. Sen aikana voi seurata ihmisen pyrkimystä itseilmaisuun. Siinä näkyy yhteisöllisiä pyrkimyksiä nurkan valtaukseen tai toisaalta haluun kunnioittaa toisen tekemisiä. Käytännössä teos on luomisen, tuhoamisen ja säilyttämisen jatkuvaa vuoropuhelua. Place on osoitus myös ihmisen kyvystä järjestäytyä hallitsemaan kaaosta, laatimaan yhteisiä sääntöjä ja toteuttamaan niitä kokonaisuuden hyväksi.

Avoimen lähdekoodin ympäristöt, kuten Reddit, ovat syntyneet yhteisöllisestä tarpeesta. Ohjelmoinnin opettamiselle on yhteisöllinen tarve - mutta sen sijaaan, että ohjelmointi ja sen opettaminen johtaisivat väistämättä kurjistuvaan työtilanteeseen, sen opettaminen ja tarkastelu taiteellisesta ja luovasta näkökulmasta voi tuottaa muunkinlaisen tulevaisuudenkuvan kuin pessimistisen.

Elämme visualisoituvassa ja medioituvassa yhteiskunnassa, jossa ohjelmointi on ymmärrettävä monitahoisena ja luovana prosessina. Uusia ammatteja syntyy visualisoituvien todellisuuksien ympärille, joissa luovuus ja vuorovaikutus korostuvat. Reddit Placeenkin viitaten ihmttelen, miksi OPS2016 unohti taideaineet velvoittavasta ohjelmoinnin opettamisesta?


*Reddit on avoimen lähdekoodin sosiaalinen sivusto, jonka käyttäjät voivat jakaa toisillensa kiinnostavia sisältöjä. Reddit on alunperin koodattu Common Lisp -kielellä mutta nykyisin Python-kielellä. 

http://koodiaapinen.fi/ukk/
http://koodiaapinen.fi/ops2016/

http://www.hs.fi/ura/art-2000002847186.html

http://www.newsweek.com/reddit-place-internet-experiment-579049
http://sudoscript.com/reddit-place/

3D-matka ääneen

Instructables - varsinainen mansikkapaikka englanninkielen taitoselle. Sijaistyötä helpottamaan, valmiita paketteja vaikka mistä aihealueesta. Hyppään heti aiheeseni....

...eli 3D-tulostamiseen. Oheinen okariina tulostuu 3D-tulostimella.

Oppimispolku

Oppimispolku "3D-matka ääneen"

Perinteisesti aineopettajat ajattelevat, että muotoilu on erityisesti kuvataiteen ja käsityön yhteishanke. Mutta: entäpä jos rakentaisimmekin muotoiluyhteistyötä musiikin ja kuvataiteen välille!

Silloinhan, voisimme suunnitella esimerkiksi soittimen - kuten yllä okarina - jonka opettelisimme piirtämään 3d-ohjelmalla ja tulostaisimme sen 3d-tulostimella.  Okariinat olisivat esineinä jo näkemisen arvoisia. Okariinoja voisi käyttää vaikkapa musikaalissa tai missä tahansa esityksessä, joka toteutaan oppiaineiden välisenä yhteistyönä.

Laajemman oppimispolun aikana tutustuttaisiin ilmansuuntiin, tuuleen ja sen nopeuteen, äänen syntyminen ilmavirran avulla, puhallinsoittimiin ja tehtäisiin esimerkiksi soiva puu koulun pihalle sekä siihen liittyen muuta tilataidetta ja puhallinsoittimia. Näitä voisi luonnostella käsin ja ryhtyä sitten viemään tarkoiksi piirrustuksiksi 3d-ohjelmiin ja tulostaa tarvittavat osat. Tehtävästä ei kuitenkaan katoaisi käsin tekemisen ilo, sillä tulokset olisivat kokonaisvaltaisia.


Työvaiheet:

1.  Aistihavaintomatka - Kuunnellaan tuulen ääniä erilaisissa paikoissa.
2.  Tehdään soiva puu, jossa roikkuu esineitä, jotka reagoivat tuuleen.

(näihin voi liittää desibelimittauksia sekä teoriatietoa ääniaalloista yms.)

3. Tutkitaan, kuinka ääni  syntyy puhalluksen seurauksena. Puhalletaan ruohonkortta. Puretaan pilli tai muu yksinkertainen soitin.

4. Rakennetaan pajupilli  ja dokumentoidaan työvaiheet instructablesiin. Piirretään käsin kolmiulotteista mallia.  Soitellaan pajupillillä. Järjestetään näyttely.

(näihin voi liittää tietoa mitä kaikkea pajusta tehdäänkään)

5. Opetellaan 3d-ohjelmaa vaiheittain.
6. Piirretään jokin yksinkertainen asia ohjeiden mukaan, vaikkapa 3d-pilli.

(näihin tietysti upotetaan tietoa muotoilijan ammatista yms.)

7. Suunnitellaan oma puhallinsoitin, jonka voi toteuttaa 3d-tulostimella. Esim. Okariina
- Piirretään käsin
- Muovataan esim. muovailuvahasta
- Piirretään 3d
- Tulostetaan

(okariinat esille ja voivat myös olla osana jotain koulun musiikkiesitystä).

Tavarataivas ja muita rikottuja lupauksia

Tämän kuvan teki Pirjo Houtsonen kuvatyöpajassa Myytti suomalaisuudesta. 

Silmät auki, maailma näkyy vaakatasosta. Herään päiväunilta. Tartun puolilaiskasti puhelimeen nähdäkseni mitä maailmassani tapahtuu. Facessa: ”Ai olet Tukholmassa nyt vai?”, WhatsUppissa: ”Oletko kunnossa?” Puhelimessa ”Rehtori soittaa” – kaikki yhtaikaa.  Koko vartaloa venyttävä haukotus, happea. Mitä oikein on tapahtunut? On tapahtunut kauheita.

Viesti lähimmäisille ja vielä sitten Facebookkiin. Minkälainen? Huomiota herättävä. Nopeasti poimittava. Poimin Åhlensin värit ja suuret kirjaimet. 

”Olen kunnossa. En ollut Åhlensilla. Olen surullinen uhrien puolesta.” 

Viimeinen lause saa itkun kurkkuun. Mitä kauheaa on tapahtunut? 

Silmät auki joku makaa vaakatasossa. Mutta on toimittava. Vedän siis henkeä syvään. Suuntaan kahvilaan. Järkyttyneitä itkeviä ihmisiä laivan käytävillä. Niitä, jotka olivat siellä. Pyrin pitämään tunteet kurissa. Missä kaikki omat ihmiset ovat?

Selviytymistarinoita. ”Olin ihan muualla näyttelyssä enkä edes tapahtumapaikalla. Käännyttiinkin siitä kulmasta, eikä osuttu paikalle. Kassalla ei ollutkaan jonoa, niin ehdittiin juuri edelliseen metroon ennen kuin liikenne suljettiin. Me oltiin metrossa ja se tyhjennettiin. Linja-autot eivät enää kulkeneet. Pysyttiin kaupassa piilossa. Ehdin juuri astua pois rekan alta. Näin kun se ei ehtinyt astua pois alta. Näin kun se osui. Annoin ensiapua siihen asti, kunnes hoitohenkilökunta tuli paikalle. Ystävällinen mies otti meidät kaikki kyytiin ja vei satamaan. Vatsaa puristi mutta yritin pysyä rauhallisena. Me juostiin koko matka keskustasta Värtahamneniin.” Odottamista vaurioiden suuruudesta. Kuinka monta kuoli? Vieläkö tulee uhreja? Selviävätkö ne muutamat varmasti, jotka jäivät laivasta? 

Vilkaisu puhelimeen. On tullut monta peukkimista ja sydäntä Faceen. Tietävät. Olen kunnossa. Itkettää, joku on minustakin ollut huolissaan. Niin monta peukkua enkä edes ollut siellä. Mutta on toimittava. Toiminta on nyt kuuntelua. Kuunnellaan niitä lähimmäisiä, jotka olivat syvemmällä tapahtumien keskellä. Pidetään kaikki mukana. Seurataan tiedotusvälineitä. Luetaan uutisia. Kuunnellaan tarinoita. Kuunnellaan ohjeita rehtorilta. Keskustellaan.

Silmät auki, maailma näkyy vaakatasosta. Herään aamulla. Laiva on saapumassa satamaan. Olen irrallaan kaikesta. Onnistuttiin pysymään rauhallisina. Vietiin iltaohjelma loppuun. Uskallettiin iloita elossa olemisesta. Kerrattiin tarinoita. Luen tiedotusvälineitä. Käyn Facessa. Niin monta peukkua enkä edes ollut tapahtumien keskipisteessä. Minä en kuollut, eikä minulta kuollut ketään. Haen paikkaani tapahtumien virrassa.

Varis lentää ikkunaan. Antaa tilaa omille ajatuksille ja tunteille. Kaikenlaisille. Tukholma ei ole enää entisensä. Åhlens ei ole enää entisensä. Tavarataivas ei ole enää entisensä. Lupaus Tukholman keväästä on rikottu. Väkivallan teon jälkeen kukaan ei ole enää entisensä.

Hyväksyn oman selviytymistarinani. Juttelemme lisää variksen kanssa. Otan oman päivitykseni pois Facesta. Annan tilaa niille, joille oikeasti tapahtui. Silmät auki, maailma näkyy vaakatasosta. Varis näkyy vaakatasosta. Jatkamme keskustelua. Sitten aikani on käytetty, varis jatkaa matkaa.

Uusi päivä, jälleen. Kahvia tulemaan, namuja varattu pienille pääsiäisnoidille. Pitäisi valmistella huominen työviikko. Katselen eilisessä työpajassa syntyneitä kuvia suomalaisuudesta. Niissä kaikissa näkyy pohdintoja Suomesta, sen nykytilasta ja siihen valtiona kohdistuvista haasteista.

Katsahdan Faceen. Veli muistuttaa Allahu Akhbarista ja siitä, että kaikki eivät selvinneet kuorma-auton alta.  Luen rikostutkimuksista. Ainakaan vielä ei teon motiivit ole selvät. Jään odottamaan.

Eilen pihalla tuli vastaan poika, sylissään pajunkissoja. Totinen poika tutki vitsojaan, komeita olivatkin. Muistutus pääsiäisestä. Joillekin lupaus kuolleista herättämisestä ja ikuisesta elämästä. Allahu Akhbar - Amen - Shalom - Vihkisormus - Uusi mekko, pusero, kännykkä, sohva tai auto - kaikki lupauksia paremmasta. Rikottuja lupauksia kaikkialla. 

Totinen poika tutki vitsojaan, komeita olivatkin. Mielessään lupaus karkkisaalista. Silmät auki.

Sampoa ryöstämässä ja myyttejä suomalaisuudesta

Amos Saarenojan kuvataiteen tunnilla tekemä pastissi tunnetusta Gallen-Kallelan teoksesta Lemminkäisen äiti. Alla opiskelijoiden tulkintoja teoksesta.

""Teos on Akseli Gallen-Kallelan maalaama ja se on nimeltään Lemminkäisen äiti. Teos on Kalevalasta ja siinä kuolleen poikansa löytänyt äiti istuu Lemminkäisen vierellä. Pastissista tulee mieleen nykyaika, joka on tuotu mukaan alkuperäiseen työhön. Äiti ikäänkuin herättää Lemminkäistä eloon nykyajan keinoin. Teoksen nimi voisi olla Äitini Robottikäsi."

" Nainen, joka on sisäistänyt teknologian maailman, elvyttää vanhaa pölyistä miestä, joka ei ole tietoinen kaikesta teknologiasta. Mies kuvastaa kirjoja ja nainen tekniikkaa. Teoksen nimi voisi olla : ''Uudistus''.

"Ei ole olemassa monia totuuksia. Sen sijaan ihmisillä on monia luuloja ja kuvitelmia. Hyvin usein ne ovat vääriä. Usein niillä ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.

Mutta erehtyminen on täysin sallittua. Se on jopa suotavaa, sillä mikään ei opeta niin paljon kuin erehtyminen. Tämän tietää jokainen tiedemies. Tiede erehtyy jatkuvasti mutta koko ajan myös korjaa itseään. Tiede tunnustaa erehtyväisyytensä ja on siksi varovaista ja nöyrää.

Tänä omahyväisyyden aikana mututietäjät ovat vailla epäilyjä. Egopöhnässään he eivät tule kysyneeksi: voisinko sittenkin erehtyä? Voisiko olla, ettei aaveita ole olemassa vaikka niitä näenkin? Voisiko ilmastomuutos olla totta vaikka pari kesää sitten minua vilutti?", kirjoitti Kari Enqvist kolumnissaan: "Hyvästi tontut - tervetuloa tiede". (Yle, 4.4.2017.)

Eilen istuin pitkän illan viimeistelemässä materiaalia ilmiöpohjaiseen koulutustapahtumaan teemalla Suomi 100v. Olen saanut suunnitella kolutuskokonaisuutta useamman kerran empaattisten, kriittisten ja taitavien opettajien kanssa. Yhteisten kokousten jälkeen on tullut aina tarkennettua ja petrattua omaa osuuttaan. Ollaan reflektoitu kaikkea yhdessä.

Oma osuuteni käsittelee myyttiä suomalaisuudesta ja yllätys yllätys - näkökulmani on taidekasvatuksellinen. Sattuneesta syystä olen kovasti viime vuosina joutunut pohtimaan, miten Suomessa ollaan voitu ajatua sellaiseen kansan kahtia jakoon niin mielipiteissä koskien esimerkiksi turvapaikanhakijoita kuin tulonjaossakin koskien vaikkapa verotusta ja valtion varojen yksityistämistä, että perustuslaki ja yhteiskuntarauha on vaarassa. 

Miten niin moni politiikko on jäänyt kiinni totuuden vääristelystä ja kyseenalaisten keinojen käyttämisestä "oman totuutensa" ajamisessa. Mistä ovat syntyneet ne kansanryhmät, jotka sen sijaan, että keksisivät vaikkapa kyyjärveläisiä ratkaisuita muuttaen pakolaisongelman voimavaraksi, lietsovat toisiaan sosiaalisessa mediassa valeuutisilla ja häiriköivät Helsingin keskustassa luoden yleistä turvattomuutta ja pelon ilmapiiriä. Miksi rajakit syyttelevät suvakkeja ja suvakit rajakkeja? 

Suomalaisuuden kuvasto luotiin nationalismin aikaan 1800-luvulla eikä se ole siitä kummemmin muuttunut. Et-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan: "Tähänastisten tulosten valossa suhde on nostalginen, romantisoitu ja pelottavassa määrin kliseinen. Suomi on pysähtynyt ja kaikki hyvä on keksitty vuosikymmeniä tai -satoja sitten." (www.et.fi/suomalaisuus kiteytyy kliseisiin 8.8.2014).

Taidekasvattajana minun tehtäväni ei ole päättää kenenkään puolesta, onko se kuva oikea, mutta velvollisuuteni on - nykyisen opetussuunnitelman mukaan - fasilitoida tämän kuvan oikeellisuuden kyseenalaistaminen. Toisin sanoen mahdollistaa oman Suomi-kuvan tutkiminen ja muokkaaminen turvallisessa ilmapiirissä.

Lämppäritehtävillä päästään alkuun. Ne voivat olla helppoja meemejä tai taidevandalismia. Niihin oksennetaan "päällimmäiset pois", jos sellaiseen on tarve. Niistä voidaan jutella. Aina ei ole tarvetta jutella. 

Koska taidekasvatus ei osoittele, syyllistä tai soimaa,  johdatetaan oppija tutkimaan suomalaisuuden kuvastoa. Kaivellaan niitä mielikuvia, joille hän on altistunut jo lapsuudestaan lähtien tietoisesti tai tietämättään. Hauki on kala -kuvat ja ne, jotka ovat oikeasti vaikuttaneet. Siihen päälle ne tapahtumat ja kokemukset, jotka muokkasivat käsitystä - ja miltä ne tuntuivat. Juuri tunnepuoli jää usein lapsipuolen asemaan kaikessa elämässä. Tunteet tukahdutetaan, ne patoutuvat ja alkavat vaikuttaa tiedostamattomina elämän tapahtumiin.

Jotta totuus ei unohdu, tutustaan myös suomalaisuuden viralliseen puoleen, Kultakautemme kansallismielisyyteen. Niihin teoksiin, joilla muokattiin Suomi-kuvaa ja joihin perussuomalaiset tukeutuivat laatiessaan omaa taide- ja kulttuuriohjelmaansa. Ohjelma julisti, että "yhteiskunnan tukea ei annettaisi Kiasmalle eikä muuhunkaan nykytaiteeseen. Sen sijaan suomalaisen kansallisuusaatteen rakentajaa, klassista taidetta pitäisi Persujen mukaan opettaa kouluissa. Esimerkkeinä on annettu taiteilijoiden nimiä kuten Akseli Gallen-Kallela ja Albert Edelfeldt sekä musiikin puolelta Jean Sibelius." (http://www.mtv.fi/uutiset/kulttuuri/artikkeli/perussuomalaisten-kulttuuripolitiikka-allistyttaa--/2027086) 

Linjahan ei ole hämmästyttävä siinä mielessä, että suomalaisen taiteen historiaa tunteva tietää, että samaa linjaa noudatti aikoinaan Gallen-Kallela, vieraita vaikutteita ei tule päästää turmelemaan suomalaisuutta, Sampoa on puolustettava. 

Olisi muuten hienoa, jos Suomessa ei olisi persuja, suvakkeja eikä rajakkeja vaan ihan vaan suomalaisia keskustelemassa asioista ja etsimässä niille perustuslain mukaisia ratkaisuita. 

Takaisin taidekasvatukseen. Mielestäni jokaiselle pitäisi siis suoda rauha ja mahdollisuus tutkiskella omaa Suomi-kuvaansa ja miten se on syntynyt ja muokata sitä. 

"Totuus ei ole kauppatavaraa ja käsite ”vaihtoehtoinen totuus” mieletön."  kirjoittaa Ehnqvist. Olen tästä samaa mieltä. Kuitenkin pidän taidetta turvallisena kenttänä tutkia omia käsityksiään ja testata vaihtoehtoisia maailmoita. Konkreettisesti kuvia muokkaamalla ja luomalla päästään usein käsiksi asioihin, jotka ovat syvällä alitajunnassa. Kuvantekijä itsekin yllättyy. Asiat, jotka ovat saatu näkyviksi, ovat paremmin käsiteltävissä ja keskusteltavissa. 

Myytti suomalaisuudesta - työpajan ja sen materiaalin valmistelu on saanut minut kysymään itseltäni, entä jos Kalevalan olisi kuvittanut joku toinen, joku joka olisi ollut avoimempi kansainväliselle vuorovaikutukselle, olisiko ne ikoniset kuvat, jotka ovat usealle suomalaisuutta, toisenlaisia? Miltä suomalainen yhteiskunta näyttäisi tällä hetkellä, jos emme luulisi kaiken mereltä tulevan ryöstävän meiltä Sampoa? Sillä näyttää siltä, että tällä hetkellä joku vahvasti hyväksikäyttää pelkojamme. Jarkko Lyytinen kirjoitti muutama päivä sitten, että propagandisti hyödyntää vieraantuneiden yksinäisyydessä syntyneitä tunteita, jotka hän irroittaa taitavasti asiayhteyksistään: Pelkoa, vihaa ja katkeruutta. (HS 2.4.2017)

Hajoita ja hallitse, muistatteko? Sen sijaan, että leiriytyy torin kahdelle laidalle, kannattaisi kysyä, kuka hyötyy eniten siitä, että suomalaiset jakaantuvat kahtia turvapaikkapolitiikkamme vuoksi ja antaa sorkkia kansalle niin elintärkeää perustuslakia. Kuka hyötyy siitä, että Yle vaiennetaan?  Eivät ainakaan rajakit tai suvakit. Molemmista on tehty syyllisiä. Olisiko mahdollista, että  hajoittamalla kansa riitelemään väärin perustein, saadaan runnottua läpi yhteiskunnallisia muutoksia, joita nyt päättävissä asemissa olevat pyrkivät tekemään ja tekevät - ja kiirellä. 

Joka tapauksessa, itse asetun nyt perustuslain ja turvapaikanhakijoiden puolelle. Niiden, joiden henki on oikeasti vaarassa. Sillä tällä hetkellä yhden kansan kyvyttömyydestä pysähtymiseen ja kriittiseen ajatteluun saavat  maksaa ensin syyttömät, maastansa paenneet todelliset turvapaikanhakijat, useat hengellään. Sen jälkeen me suomalaiset tavoilla, jotka selviävät meille vähitellen.

Kirjoitin tämän tekstin, koska eräs minulle läheinen ihminen ihmetteli, miten voin laittaa I stand with refugees -kehyksen Facebookin profiilikuvaani. Julkaisen kirjoitukseni siitä samasta syystä Facebookissa.

Sinnittelyä leiriolosuhteissa

Neljä viikkoa sitten hytisin kylmässä. Oli kuumetta ja nuhaa, kädessäkin palorakkula, joka ei tahtonut parantua. Leirimme keskellä lumista erämaata oli autio, kaverit olivat lähteneet omille retkilleen. Oli vaikea päättää, pysyisikö hyntteiden sisällä lämmittelemässä, jolloin jalat tuntuivat puutuvan, vaiko kävelläkö lämpimikseen, jolloin rasitus tuntui pahentavan nuhaa ja nostavan kuumehien pintaan. Oltiin yövytty ulko-olosuhteissa jo kolme yötä. Pysyin hyntteiden alla kunnes oli pakottava tarve. Pissahätä. Kävelin vaaditut viisi minuuttia leiristä ulos tarpeilleni, varmuuden vuoksi, eihän koskaan tiedä, josko kakkonenkin yllättäisi. Lapiolla kuoppa, helpotus, pyyhkäisi, tikun raapaisu ja pyhä savu. Kuoppa umpeen ja käsidesi. Takaisin leiriin. Kaikille toiminnoille omat paikat.

Nälkä, nälkä, nälkä....jokohan voisi pian tehdä jotain ruokaa. Milloinhan kaverit tulevat takaisin?

Katselen erämaata ja kuuntelen sen hiljaisuutta. Korppi tulee ja kiertää leirimme. Joku hyttysen näköinen mönkii lumessa jaloissani. Tässäkin säässä sinnittelee. Lähtee lentoon.

Kaivan eväspussiani ja mutustan pähkinöitä. Hörppään päälle kuumaa kaakaota termospullostani. Niistän ja aivastan. Aivastan ja niistän. Sitten se iskee, nolous.Totuushan on, että hytisen pakkasessa vapaaehtoisesti. Olen varustautunut talviseen leirielämään huolella. On untuvavaatetta ja telttaa, lapiota lumiluolan kaivamiseen, ensiapulaukku, bensakeitin, villakerrastot ja ruokaa. Yllinkyllin ravintorikasta ruokaa! Lunta sulatetaan termospulloihin juotavaksi. Niitäkin on monta. Itseasiassa  - olen opintomatkalla. Kokeilemassa selviytymistä erämaassa talviolosuhteissa. Treenaamassa ohjaajantaitojani. Välineitä on lainattu ja ostettu, kaikki on ennakoitua.

Kaverit palaavat ja keskustellaan retkistä. Kysellään voinnista. Tehdään lettuja. Olo alkaa helpottamaan. Ja kun lumimyrsky tulee, päästään lumiluolaan suojaan ja tiedetään sieltäkin selviävämme gps-laitteidemme ja viimeistään 112-soiton avulla. Voimme siis turvallisin mielin kokeilla rajojamme, talvisessa erämaassa.

On toisenlaisiakin leirejä. Niitä joista ei poistuta. Ja jos poistutaan, ei tiedetä minne ja päästäänkö koskaan perille. Ja milloin leiriltä palataan. Ja minne. Niissä leireissä vasta sinnitellään. Ei puhettakaan, että vaatetta ja ruokaa olisi tarpeeksi tai siitä, että tarpeilleen voisi kävellä tai hygieniastaan huolehtia. Niitä leirejä ei ole valittu vaan niihin on jouduttu, hengissä säilymisen toivossa. Niistä halutaan pois, hengissä säilymisen toivossa.

Eskapismini erämaassa johtaa myötätuntoon pakolaisia kohtaan. Niitä kohtaan, jotka vastentahtoisesti elävät kammottavissa olosuhteissa, pahimmillaan omien ulosteidensa ja muun jäteveden keskellä vailla toivoa tulevaisuudesta.