Opi oppimaan!

Aloitin opettajan erikoistumisopinnot Turun yliopistossa viime keväänä. Tavoitteena on 60 opintopisteen suoritus aiheesta "Digitaaliset oppimisympäristöt". Koulutus on Suomessa opettajakoulutuksen pioneerihanke: kyseessä ei ole täydennyskoulutus eikä jatkokoulutus vaan puhtaasti erikoistumiskoulutus. MItä meistä tulee isona, se jää nähtäväksi. Oma tavoitteeni on ottaa haltuun yksilöllisiä opintopolkuja ja pelillisyyttä opetuksessa. 

Ensimmäisen lähipäiväjakson päätteeksi saimme tehtäväksemme pohtia aihetta "Kouluintoa digitalisaatiosta?". Tehtävää varten kuulimme kaksi alustusta eli Matti Rimpelän (prof. emeritus) alustuksen "Hyvinvointi muuttuvassa yhteiskunnassa" sekä Teemu Leinosen (professori, varadekaani, Aalto-yliopisto) alustuksen "Mediakasvatus ja sosiaaliset käytänteet digitalisoituvassa yhteiskunnassa".  Näiden lisäksi saimme tutustuttavaksi erinäisen määrän materiaalia omaehtoisesti. Matti Rimpelä laittaisi opetuksen täysin uusiksi. Sen lähtökohtana olisi perhe ja perheenjäsen oppijana eikä suinkaan opettaja ja koulun opetussuunnitelma. Teemu Leinosen luennosta jäi mieleen erityisesti paneelikeskustelumme. Neljän tuolin ryhmään asettui kolme keskustelijaa, ja jos tunsit, että sinulla olisi keskusteluun sananen sanottavanasi, sait asettua tyhjään tuoliin ja yhden edellisistä keskustelijoista oli poistuttava. Se teki kuuntelutilanteesta aktiivisen.

TEDTALKin soittolista "Re-imagining School" vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että oppimisen edistäminen yhteiskunnassamme on oleellisinta. Ja se vaatii myös sen, että opettaja pysyy oppijana. Yle on myös aloittanut ohjelmasarjan Koulukorjaamo, joka esittelee toimenpiteitä, joita voi tehdä luokassa edistääkseen yksilöllistä oppimista. 

Hahmotelmani Gogglella yksilöllisestä oppimisesta.


Kurssilla suositeltuja TedTalkeja katsellessa ja kuunnellessa oli jotensakin lohdullista huomata, että osaan opetukseen liittyvistä (muka) mullistavista ajatuksista olen päätynyt jo itsekseni. Tai ei niin voi sanoa. Oma kuvataideopettajan koulutukseni sekä lukuisat täydennyskoulutuskurssit ja innostavat kollegat - me yhdessä luomme omaa opetuksen todellisuuttamme. 

Ristiriitaisuuksiakin tietysti löytyy uudistuvasta opetuksenkentästä. Opetuksen edunvalvonnan ja opetuksen uusien virtausten ja opetukseen kohdistuvien säästöjen ristiaallokossa tarvitaan tasapainoaistia.  Jokainen, joka luo uutta, tietää, että työtunteja ei voi laskea ja mitata etukäteen. Toisaalta, työ on työtä ja siitä on saatava kohtuullinen korvaus. Toisaalta kouluissa on paljon osaamista, joka täytyisi saada yhteisön käyttöön uudella tavalla - ja toisaalta opettajille tarvitaan täydennyskoulutusta esimerkiksi yksilöllisen opetusmateriaalin laadintaan ja ilmiöopettamiseen. Huoh.

Olen vankka luokkahuoneopetuksen puolustaja. Tärkeintä on oppilaan ja opiskelijan kohtaaminen opetustilanteessa. Opiskelijan on saatava huomiota ja riittävästi palautetta. On tärkeää olla tässä ja nyt niin yksilönä kuin ryhmänäkin. Ja ennenkaikkea: oppimista ei saa estää, hidastaa tai tukahduttaa, muutoin saamme koulun täydeltä alisuoriutujia. 

Tähänastisten opintojeni myötä ennakkoluulot verkko, etä- ja sähköisiä luokkahuoneita kohtaan ovat hieman hälvenneet, epäluulo niiden käyttämisestä pelkästään säästökeinona ei.  Jaksan ihmetellä lähiopetuksen vähäistä määrää ammattikouluissa ja  ammattikorkeakouluissa - toivottavasti samat käytänteet eivät siirry suoraan lukioon.

Mitä siis saan lopulta näistä opinnoista? Ainakin opin oppimaan oppimisesta. 

Nykyisin uskotaan, että palkitseminen edistää oppimista. Rankaiseminen taas saa pitämään oppimistilanteita uhkana.

Tiedätkö mitä SOLE tarkoittaa? Kannattaa selvittää se!

Kuvataiteen arviointi on aina painottanut oppilaan ja opiskelijan itse- ja vertaisarviointia.
Tutkimustulokset osoittavat niiden korreloivan keskenään. 

Oppimistulokset ja opetusmuodot - mitä henkilökohtaisempaa ohjaamista, sitä laadukkaampaa oppimista. 

Miksi kuvataideopettaja päätti etsiä kuoppaa kodin sijaan?

Joskus huomaa ajattelevansa todella rajoittuneesti. Niinkuin vaikka että "näinä vaikeina aikoina kuvataideopettajan tulisi hakeutua tietynlaisiin täydennyskoulutuksiin". Oikeanlainen täydennyskoulutus voisi parantaa työnsaantimahdollisuuksia - tai työn säilyttämisen mahdollisuuksia. Voisi osoittaa olevansa vaikka ihan ekspertti. Jossain. Tai jollain alueilla. Itselle tai jollekin muulle osoittaa. Tulee sitten ilmoittautuneeksi kurssille ja parille, joita suorittaa työn ohella. Suorittaa loppuun hammasta purren. Oppii ainakin kirjoittamaan esseitä yliopiston vaatimusten mukaisesti. Vastaamaan ajan haasteisiin. Olemaan uskottava.

Mutta joskus käy säkä!  On riittävästi tuntematonta ja vaaditaan uskallusta. On yllättäen valmis satsaamaan aikaansa ja energiaansa. Huomaa ahmivansa aiheeseen liittyvää tietoa, harjoittelevansa parhaansa mukaan ja joka kerta hieman onnellisempana kuin ennen. 

Lutii märissä vaatteissa, halaa kajakkia, rapsii käpyjä selän alta, opettelee merimerkkejä, vetää kypärän päähän ja viettää aikaa sukulaislasten kanssa seikkailupuistossa ja telttailee, kun voisi mukavasti tädin mökissä peiton alla nukahtaa.  Kun itselle saa vaikka kaikkensa antaa. 

Ja se panee miettimään kaiken tekemistä uudella tavalla. Vähän niinkuin Nalle Puh, joka ystäviensä Kanin ja Nasun kanssa eksyy sumussa ja päätyy aina samalle kuopalle. "Mitä jos yritettäisiin löytää tämä kuoppa?" sanoi Puh hitaasti. "Miksi ihmeessä?" kysyi Kani. "No kun me yritämme löytää Kotiin mutta emme löydä, niin minä ajattelin että jos me yrittäisimme löytää tämän Kuopan, emme ehkä löytäisi sitä, mikä olisi Mainiota, sillä silloin me löytäisimme jotakin jota emme etsi, mikä saattaisi todellisuudessa olla se jota me etsimme."

Coffee, cake & code @Railsgirls

Osallistuin 31.3. - 1.4.16 Ruby on Rails - Workshop for Girls -tapahtumaan. Osallistuminen ei ollut itsestäänselvyys sillä näihin tapahtumiin on tunkua.  Ruby on Rails -tapahtuman tarkoituksena on rohkaista tyttöjä ja naisia teknologian ja ohjelmoinnin pariin. Ikähaitari näytti olevan esipuberteetista varhaiseen keski-ikään.Kröhm.

Kahden päivän tapahtuma järjestettiin Zalandon tiloissa Helsingissä ja se oli hyvin organisoitu. Perjantai-iltana jokainen latasi koneelleen tarvittavat ohjelmat ja auttoi muita mikäli itse sai tehtävän valmiiksi etuajassa. Lauantaina istuttiin ja opeteltiin koodausta. Koko tilaisuus oli höystetty ihanilla kakuilla ja muulla sopivalla purtavalla.  Lauantaina meidät kurssilaiset oli jaettu viiden hengen ryhmiin ja jokaisella ryhmällä oli käytössään kaksi ohjaajaa. Saimme edetä koodauksen opettelussa omaa tahtiamme mutta ongelmatilanteessa henkilökohtaista apua oli heti saatavissa. Vertailimme koodejamme myös keskenämme ja ratkoimme siten koodiongelmiamme. Ohjaajat tukivat omia koodausideoitamme ja innostuivat niistä.

Matkasin tilaisuuteen suoraan Turusta, jossa olin istunut kaksi päivää opettajien erikoistumiskoulutuksessa aiheena "Digitaaliset oppimisympäristöt". Opiskeluni tarkoituksena on tulla asiantuntijaksi aiheessani. Tuntuu aika mahdottomalta, kun kehitys kehittyy jatkuvasti.
Onnibussissa pari tuntia matkatessani  tutustuin etukäteen Youtube-videoihin, joista opin, mitä Ruby on Rails itseasiassa tarkoittaa. Voisi siis ajatella, että sovelsin Flipped Classroom -periaatetta tulevaan kurssiin.

Samalla, kun oli mielenkiintoista tutustua Ruby-ohjelmointikieleen, oli myös antoisaa tutustua nykyaikaiseen työympäristöön Zalandon työtiloissa. Kuten kouluilla yrityksillä on omat vuosisuunnitelmansa.  Löysin pöydältä ajelehtimasta Zalandon tavoitteet vuodelle 2016 visualisoituna yhdelle A4-paperille. Odotin löytäväni sieltä tavoitteena, että "myydään niin maan penteleesti!". Sen sijaan Zalandon vuoden 2016 päällimmäisenä tavoitteena on toimia aidosti asiakaslähtöisesti. Toisekseen  Zalando pyrkii tarjoamaan muodinluojille digitaalisen strategian. Kaupallinen ja operationaalinen erinomaisuus pääsevät sijalle kolme. Ja lopuksi Zalando haluaa loistaa työnantajana.

 Zalando oli yksi Ruby On Rails -tapahtuman sponsori. Voisi kuvitella, että sen työtapoina suositaan samankaltaisia menetelmiä kuin kurssillamme: Jaettua osaamista, yhteistyötä ja hyvää mieltä. Zalando olisi tietysti mielissään, jos joukostamme löytyisi huippulahjakkuus. Hyvillä koodareilla on kysyntää työmarkkinoilla.

Miten Ruby on Railsin työmenetelmät ja Zalandon päämäärät kääntyisivät suomalaisen koulun tavoitteiksi vuodelle 2016? Koulun asiakkaita ovat oppilaat ja opiskelijat. 

> Suomalainen koulu pyrkii aidosti palvelemaan oppilasta ja opiskelijaa. Suomalainen koulu tarjoaa oppimiselle digitaalisen strategian.  Opettamisen laatu ja oppimisympäristöt ovat erinomaisia. Suomalainen koulu on hyvä työnantaja. Ei kuulosta pahalta!

Tiesitkö muuten, että oppimistulokset paranevat yksilöllisen ohjaamisen myötä? Kun luento-opetuksessa saavutetaan tyypillisesti noin 50 prosenttisesti keskitasoa paremmat tulokset, yksilöllinen ohjaus takaa 98 prosenttisesti saman. Tämä konkretisoitui myös koodaustapahtumassamme. Vaikka olin opiskellut aihetta etukäteen eikä html-, css-, tai stylesheet -ohjelmointi ole minulle muutenkaan  vierasta, oli helpottavaa päästä puhumaan heti etenemisen ongelmista ohjaajan kanssa, kun ylitsepääsemätön tuli eteen.

Daphne Koller: What we are learning from On line-education? TEDTALK/Aug:2012

Virtuaalityöntekoa informaatioyhteiskunnassa

Informaatioyhteiskunnan myötä työtehtävät ovat muuttuneet yhä enenevässä määrin abstrakteiksi.

Palveluiden tuottaminen on korvannut pääsääntöisesti tavaroiden tuottamisen - vuonna 2001 Amerikassa neljä viidestä työskenteli palvelualalla. Näistäkin useat palvelut käsittivät jo silloin tiedon hallintaa tavalla tai toisella.

Artikkelissaan “The Third Wave of Virtual Work” (Harvard Business Reviews, 2013/1), Tammy Johns ja Lynda Gratton käyvät läpi työn virtualisoitumisen kolme vaihetta ja ennustavat, että muutamassa vuodessa jopa vajaa kaksi miljardia ihmistä työskentelee virtuaalisesti. Ennustus taisi osua oikeaan sillä esimerkiksi 200 000 asukkaan Oulu tarjoaa tänä vuonna (2016) langattoman ja ICT-teknologian hyötykäyttöä yli 2,6 miljardille ihmiselle ja on kuuluisa paikallisista kasvuyrityksistään. 

Virtuaalityönteon kolme aaltoa

Ensimmäisen aallon virtuaalityöntekijät olivat freelancereita, jotka pääasiassa tarjosivat graafisen suunnittelun palveluita. He saattoivat tarjota palveluitaan olematta työnantajan vakituisessa palveluksessa. Palkka työstä tuli työnantajalta, mutta työnantaja ei puolestaan maksanut freelancerin sairastumisia tai vanhempainvapaita.  Freelancerit maksoivat (ja maksavat) itse omat sosiaaliturva- ja työeläkemaksunsa. Näihin aikoihin alkoi nousta tarve myös sähköisille maksupalveluille. Tarve synnytti eBayn virtuaalimaksupalvelut.

Toinen virtuaalityön aalto syntyi 9/11 päivän ja SARS-epidemian myötä. Ei riittänyt, että yritykset tilasivat palveluita freelancereilta vaan yllättäen myös vakituisten työntekijöiden panosta kaivattiin huolimatta fyysisten tapaamisten rajoituksista (kuten epidemiat ja terrori-iskut). Syntyi käsite "etätyö" freelance-työn rinnalle. Ensimmäisenä etätyön vaikutuksia tuottavuuteen kokeili BT United Kingdom. Muutamassa kuukaudessa huomattiin, että etätyö lisäsi työntekijän tuottavuutta ja yhtiön liikevaihtoa. Etätyöhön liittyivät kiinteästi työn hoitamiseen tarvittavat laitteet ja palvelut. Työn tuottavuus saattoi myös nousta siksi, että etätyökaluja kehitettiin aina sähköposteista erilaisiin ääniviesteihin. Myös yritykset oppivat vähitellen johtamaan etätyöntekijöitään.

Sittemmin etätyönteko vakiinnutti asemansa. Vaikka etätyö nosti aluksi tuottavuutta, huomattiin, että uudet haasteet nostivat päätään ja olivat uhka tuottavuudelle: Ongelmia oli vaikeampi ratkaista etänä, viestiminen yleisesti oli vaikeampaa ja luovuus kärsi. Etätyötä tarjoavan IBM:n työntekijöiden keskuuteen levisi sarkastinen slogan “I’m By Myself”. Se tiivisti työntekijän tunteen yksinäisyydestä sekä hänen tarpeensa työyhteisölle. Oli keksittävä jotain, joka tarjoaa etätyöntekijälle tarpeellisia sosiaalisia kontakteja työaikana. Ryhdyttiin kokeilemaan yhteisiä kokoontumistiloja eri kaupungeissa ja näin ensimmäiset hubit saivat alkunsa.

Kolmannen virtuaalityöskentelyn aallolle on tunnusomaista, että etätyöntekijät ovat muuttuneet mobiilityöntekijöiksi, jotka kokoontuvat hubeihin työskentelemään. Näin mobiilityöntekijät saavat itselleen tärkeitä yhteisöllisyyden kokemuksia, jotka parantavat työntekijöiden hyvinvointia ja luovuutta. Työssä käytettävien laitteiden liikuteltavuus  ja laitteiden keskinäinen kommunikointi pilvipalveluissa tehostuvat jatkuvasti. Jaettu tieto saavutetaan jouhevasti. Työn sisältö nousee taas keskiöön monipuolisten virtuaalisten ja fyysisten työtilojen avulla.  

Hubeissa kokoontuvat erityisesti palvelu- ja luovien alojen työntekijät, jotka kaipaavat keskustelua toistensa kanssa ja aivoriiheämistä jaetun osaamisen periaattein. Hubit ovat samalla kustannustehokas ja ekologinen vaihtoehto työnantajalle työtilojen omistamisen ja esimerkiksi projektityöntekijöiden matkakustannusten korvaamisen sijaan*. Näiden tilojen kolme tärkeintä antia työn tuottavuuden kannalta ovat, että ne mahdollistavat ihmisten välisen vuorovaikutuksen, luovat joustoa työaikoihin sekä tarjoavat mobiilityöntekijöille edellytyksiä keksintöihin ja löytöihin.

Informaatioyhteiskunta tarvitsee perinteisestä poikkeavaa palvelua. Esimerkkinä uudenlaisten palveluiden luomisesta on Start up -yritys Apped, joka on huomioinut tuotekehittelyssään työn siirtymisen mobiililaitteilla tehtäväksi. Apped tuottaa hauskoja ja helppokäyttöisiä yrityssovelluksia. Se on haistanut markkinaraon yritysten ja julkisen sektorin toiminnan tehostamisessa sekä työhyvinvoinnin merkityksessä tuottavuudelle. Sen sijaan, että yritys esimerkiksi palkkaa ulkopuolisen työhyvinvoinnin arvioijan, se voi ladata koko yrityksen käyttöön reaaliaikaisen sovelluksen, jolla jokainen voi kertoa omasta työhyvinvoinnistaan. Appedin Pulse-applikaatiolla sekä työntekijät että johto voivat laittaa työpaikalla käyntiin kyselyjä heille tärkeistä aiheista.

Autoritaarinen johtaminen ja ulkopuoliset toiminnan arvioijat eivät enää tue entisen lailla  luovien tuote- ja palveluratkaisujen löytymistä ja kehittämistä. Voi olettaa, että jos markkinoilla on tilaus sovelluksille, joilla yrityksen sisällä kuka tahansa voi aloittaa keskustelun työtehtävälleen tärkeästä asiasta, on yrityskulttuurikin muutoksessa. Hierarkisuus ja byrokraattisuus tekevät yrityksestä hidassoutuisen. Appedin sovellukset tarjoavat mahdollisuuden tarkastella oman yrityksen toimintaa verrattuna muiden yritysten toimintaan vertailutietojen avulla.  

Nykyinen taloustilanne antaa signaalia tarpeelle pienistä ja ketteristä yrityksistä ja projekteista, jotka pyrkivät tarjoamaan vertailevaa informaatiopalveluita yritysten ja julkisen sektorin omien työtapojen kehittämiseksi asiakkaille, jotka eivät vielä itsekään tiedosta tarvettaan. Virtuaalityön onnistumisen suurimmat haasteet  ja mahdollisuudet ovatkin informaatioyhteiskunnan työkulttuurissa ja sen tarpeiden kartoittamisessa ja ymmärtämisessä.  

*Vaikka kolmannen aallon virtuaaliset projektit luovat joustoa työnteon paikkoihin ja aikoihin, ei vaikutukset aina ole positiivisia - jonkun täytyy aina joustaa perinteisistä toimistotyöajoista erityisesti yhteisten kokousten kohdalla. Kasvokkain käydyistä kokouksista ja neuvotteluista ei voida luopua, sillä niissä siirtyvä tieto on syvätietoa.  Niinpä niitä käydään puhelimien ja videoneuvotteluiden välityksellä. Videoneuvotteluissa käytetään myös monikanavallista viestimistä. Tavallista on, että jonkun puheenvuoron aikana voi kommentoida keskustelua myös chatissä - ja kokouksen puheenjohtaja saa siitä tärkeää tietoa kokouksen etenemisen ja käsiteltävien asioiden kannalta. 

**Projekteja varten perustetaan usein fyysinen projektihuone (engl. war room). Siitä pyritään tekemään projektin näköinen ja siellä tapaaminen vahvistaa projektilaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Myös vapaamuotoinen kommunikointi helpottuu ja projektin sisäisistä asioista voi keskustella turvallisesti suljettujen ovien takana. Yhä enemmän käytetään myös virtuaalisia projektihuoneita. Ne voivat olla esimerkiksi internetsivuja tai intranet-sivuja. Ne ovat tyypillisesti osittain julkisia ja osittain salattuja. Koska projektin jäsenet eivät voi tavata toisiaan reaaliaikaisesti, tulee virtuaalisen projektihuoneen toiminnot olla riittävän monipuoliset ja siellä jaettavan tiedon ajantasaista. Näin riippumatta aikavyöhykkeestä virtuaalinen projektihuone palvelee käyttäjiänsä. Keskustelu pitää olla mahdollisimman jouhevaa: Toisinaan pitää pystyä käymään keskustelua vain tietyn henkilön kanssa, toisinaan pienen ryhmän ja välillä koko tiimin kesken. Muistioihin tulee voida kirjata tärkeitä huomioita ajasta ja paikasta riippumatta. Näiden koonti ja johtopäätökset on kuitenkin esiteltävä kaikille projektilaisille säännöllisesti. Voidaankin sanoa, että juuri viestinnällisyys on virtuaalisille projekteille suuri haaste: Miten muotoilla viestintä niin, että sen on ymmärrettävää ohjausryhmästä asiantuntijoihin asti.

LÄHTEET:

Harvard Business Reviews, The Third Wave of Virtual Work, January-February 2013
Tammy Johns ja Lynda Gratton

https://hbr.org/2013/01/the-third-wave-of-virtual-work/

Good News from Finland:

Apped muuttaa työkulttuuria hauskoilla yrityssovelluksilla, 7.3.2016

http://www.goodnewsfinland.fi/feature/apped-muuttaa-tyokulttuuria-hauskoilla-yrityssovelluksilla/

Good News From Finland:

Pohjoisen pääkaupunki Oulu hautoo korkean teknologian menestystarinoita, 2.3.2016

Eeva Haaramo
http://www.goodnewsfinland.fi/feature/kylma-pohjoinen-tuottaa-kuumia-kasvuyrityksia/''

Ruuska, Kai (2012), Pidä projekti hallinnassa. J. Davidson Frame (2003), Managing Projects in Organisations. How to make the best of Time, techniques and people.