Ilmiömäisessä kiireessä kehitetyt monialaiset oppimiskokonaisuudet ja huonosti muotoillut kysymykset

Jotta opettajan elämä ei olisi turhan yksinkertaista, on Opetushallitus yhdessä opetusministeriön kanssa kehittänyt opetussuunnitelman, jota lukiessa sitä miettii, kuinka moni aikuinenkaan on tasolla, jota oppilailta peruskoulun päättyessä odotetaan. Tässä hieman makupaloja tekstistä, joka ohjaa opettajien toimintaa uudessa opsissa: "Opetuksen eheyttäminen on tärkeä osa perusopetuksen yhtenäisyyttä tukevaa toimintakulttuuria. Eheyttämisen tavoitteena on tehdä mahdolliseksi opiskeltavien asioiden välisten suhteiden ja keskinäisten riippuvuuksien ymmärtäminen. Se auttaa oppilaita yhdistämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentämään niitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Kokonaisuuksien tarkastelu ja tiedonaloja yhdistelevät, tutkivat työskentelyjaksot ohjaavat oppilaita soveltamaan tietojaan ja tuottavat kokemuksia osallistumisesta tiedon yhteisölliseen rakentamiseen. Oppilaat voivat näin hahmottaa koulussa opiskeltavien asioiden merkitystä oman elämän ja yhteisön sekä yhteiskunnan ja ihmiskunnan kannalta. Samalla he saavat aineksia maailmankuvansa laajentamiseen ja jäsentämiseen." (Lähde: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/perusopetus/419550/tekstikappale/429106)

Perinteisesti aineopetus on tieteenalapohjaista oppimista, joka tapahtuu yhden tieteenalan perusteista käsin. Nyt uusi opetussuunnitelma velvoittaa löytämään tilaa yhteistyölle, joka ylittää oppianerajat. Alla samaisesta lähteestä ohjelista siitä, miten eheyttämistä voitaisiin totetuttaa kouluissa. 

• rinnastamalla eli opiskelemalla samaa teemaa kahdessa tai useammassa oppiaineessa samanaikaisesti

• jaksottamalla eli järjestämällä samaan teemaan liittyvät asiat peräkkäin opiskeltaviksi

• toteuttamalla toiminnallisia aktiviteetteja kuten teemapäiviä, erilaisia tapahtumia, kampanjoita, opintokäyntejä ja leirikouluja

• suunnittelemalla monialaisia, pitempikestoisia oppimiskokonaisuuksia, joiden toteuttamiseen osallistuu useampia oppiaineita ja joihin voi sisältyä edellä mainittuja eheyttämistapoja

• muodostamalla oppiaineista integroituja kokonaisuuksia

• kokonaisopetuksena, jossa kaikki opetus toteutetaan eheytettynä kuten esiopetuksessa.

Huomaattehan, että tällaisten asioiden toteuttaminen ei ole kiinni (aine)opettajan osaamisesta tai osaamattomuudesta niinkään, vaan puhtaasti lukujärjestysteknisistä seikoista. Tällä hetkellä toivon erityisesti koulutuksen järjestäjiltä tajua tämän suhteen. Luokaatten lukujärjestyksiä, jossa eheyttäminen on mahdollista halutulla tavalla edes jossain kohtaa lukuvuotta. Tosin, itse en olisi taipumainen lähtemään kaiken yläkouluikäisen nuoren opetuksen eheyttämiseen kuten esiopetuksessa. Jaksossa muutama viikko, sovitettuna lukuvuden kiertoon olisi jo hyvä alku. 
Yksi Digi-Erkon ennakkotehtävistämme käsittelee sitä, miten 3D-ohjelmia voisi hyödyntää opetuksessa. Kuvataideopettajana näen ilmeisen hyödyn. Sen lisäksi, että käsittelemme kolmiulotteista maailmaa piirtäen, maalaten, rakennellen ja muokaten, otamme lisäksi myös 3D-ohjelmat mukaan opetukseen. Muotoilutehtävät yhdistävät käsitöitä ja kuvataidetta. Itse ajattelin toteuttaa lukuvuoden viimeisessä jaksossa tehtävän 8. luokan valinnaisryhmän kanssa, jossa he pääsevät tekemään jonkin aluksi muovailuvahasta tekemänsä kolmiulotteisen hahmon tai esineen 3D-ohjelmalla. Teen siitä oman postauksen tänne blogiin.

Kiinnostavaksi 3D-maailman tekee mielestäni myös monialaiset oppimiskokonaisuudet. MItä kaikkea voisimmekaan tehdä yhdessä matematiikan, fyysikan, kemian ja käsityön opettajien kanssa. Tai biologian ja maantiedon opettajien kanssa.  Suuri osa ihmisen ymmärryksestä koostuu visuaalisesta informaatiosta, kuvista ja kolmiulotteisista malleista. Kuva ei ole vain kuvataide-nimisen oppiaineen omaisuutta. DNA-kierteet, avaruuden mittasuhteet. molekyylirakenteet, koneiden toimintaa selittävät mallinnokset, ympäristön toimintoja selventävät kaaviot, selittävät graafit jne. Elokuvat ja kouluissa käytettävät kamerakynämenetelmät kuuluvat kaikille ja jokaiseen oppiaineeseen. Kuvataiteen anti on tietysti parantaa kuvallisen esittämisen laatua prosessin aikana. Tarjota taitoja ja eväitä visuaaliseen hahmottamiseen, esittämiseen ja kuvallisen kulttuurin ymmärtämiseen. Kenties jopa taide-elämyksiä. 

Päätinkin asiasta innostuneena lähestyä kollegoitani kysymällä minkälaisia mahdollisuuksia he näkevät 3D-mallinnoksen käyttämisestä osana monialaisia opintoja. ".. Kysyisinkin nyt, kuka olisi halukas tekemään kanssani 3d-suunnitteluohjelmien ja 3d-tulostimien ympärille monialaisen oppimiskokonaisuuden, joka toteutettaisiin ensi lukuvuonna?..." (Wilma-viesti 1.3.2017) Valitettavasti en saanut kysymykseeni yhtään vastausta. En kuitenkaan usko, etteikö asia voisi kiinnostaa kollegoitani vaan syytän vastaamattomuudesta huonosti muotoiltua kysymystä ja sitä ilmiömäistä kiirettä, jolla olemme pakotetut kehittämään toimintakulttuuriamme kouluissamme tällä hetkellä. Mutta ei lannistuta, suomalainen on erikoistunut menemään läpi harmaiden kivien vaikka kiertäminen voisi välillä olla fiksumpaa. Maaliskuun lopussa meillä on ilmiö-iltapäivä, jolloin työpäivään on raivattu tilaa aiheen käsittelylle. Mutta: ovatko ilmiöt aina monialaisia oppimiskokonaisuuksia? Voi elämä!