Miksi kuvataideopettaja päätti etsiä kuoppaa kodin sijaan?

Joskus huomaa ajattelevansa todella rajoittuneesti. Niinkuin vaikka että "näinä vaikeina aikoina kuvataideopettajan tulisi hakeutua tietynlaisiin täydennyskoulutuksiin". Oikeanlainen täydennyskoulutus voisi parantaa työnsaantimahdollisuuksia - tai työn säilyttämisen mahdollisuuksia. Voisi osoittaa olevansa vaikka ihan ekspertti. Jossain. Tai jollain alueilla. Itselle tai jollekin muulle osoittaa. Tulee sitten ilmoittautuneeksi kurssille ja parille, joita suorittaa työn ohella. Suorittaa loppuun hammasta purren. Oppii ainakin kirjoittamaan esseitä yliopiston vaatimusten mukaisesti. Vastaamaan ajan haasteisiin. Olemaan uskottava.

Mutta joskus käy säkä!  On riittävästi tuntematonta ja vaaditaan uskallusta. On yllättäen valmis satsaamaan aikaansa ja energiaansa. Huomaa ahmivansa aiheeseen liittyvää tietoa, harjoittelevansa parhaansa mukaan ja joka kerta hieman onnellisempana kuin ennen. 

Lutii märissä vaatteissa, halaa kajakkia, rapsii käpyjä selän alta, opettelee merimerkkejä, vetää kypärän päähän ja viettää aikaa sukulaislasten kanssa seikkailupuistossa ja telttailee, kun voisi mukavasti tädin mökissä peiton alla nukahtaa.  Kun itselle saa vaikka kaikkensa antaa. 

Ja se panee miettimään kaiken tekemistä uudella tavalla. Vähän niinkuin Nalle Puh, joka ystäviensä Kanin ja Nasun kanssa eksyy sumussa ja päätyy aina samalle kuopalle. "Mitä jos yritettäisiin löytää tämä kuoppa?" sanoi Puh hitaasti. "Miksi ihmeessä?" kysyi Kani. "No kun me yritämme löytää Kotiin mutta emme löydä, niin minä ajattelin että jos me yrittäisimme löytää tämän Kuopan, emme ehkä löytäisi sitä, mikä olisi Mainiota, sillä silloin me löytäisimme jotakin jota emme etsi, mikä saattaisi todellisuudessa olla se jota me etsimme."